Pidä huolta

avatar_ossiheino_120x120”Pidä huolta”, totesi jo varttuneeseen ikään ehtinyt rouva kirjaston tiskin takaa ojentaessaan juuri lainaamani kirjan. Kiitin, laitoin opuksen muina miehinä reppuuni ja läksin tapahtumapaikalta kotia kohti niin kuin aina aikaisemminkin.

Matkalla pysähdyin muistelemaan noita lainaustiskin takaa kuulemiani sanoja. Hän ei toivottanut hyvää päivänjatkoa, ei kiittänyt käynnistä eikä esittänyt mitään muutakaan perinteistä kohteliaisuutta. Sanamuoto oli nimenomaan ”pidä huolta”.

 

Mietin kuumeisesti, että mitäköhän hän mahtoi noilla sanoillaan viestittää – liittyiköhän niihin jokin syvempi merkitys? Olivatkohan ne sanat osoitettu tarkoituksella juuri minulle, vai sanooko hän niin ihan jokaiselle?

Ehkä kuulin tai ymmärsin jotenkin väärin. Ehkä niihin ei liittynyt mitään sen kummempaa.

Tai ehkä sittenkin liittyi.

 

Ehkä hän tarkoitti, että minun olisi syytä pitää tuosta lainaamastani kirjasta huolta. Jospa hän oli hetki sitten vastaanottanut kahvitahraisen, kansistaan turmeltuneen klassikkoteoksen, jonka sivuista osa oli jo tipotiessään ja loputkin melko riekaleisia. Kukaties jokin tällainen tapaus oli nostanut pintaan joidenkin välinpitämättömyyden yhteistä omaisuutta kohtaan.

Vai tarkoittikohan hän sittenkin, että tulisi pitää huolta lähimmäisistä? Ehkä naapurikunnassa kanttorina työskentelevä tytär oli eilen kertonut taas yhdestä siunaustilaisuudesta, jossa vainajalla ei ollut ainuttakaan saattajaa hyvästejä jättämässä. Tai jos vilkaisu työpöydän reunalle kiinnitettyyn tarrakuvaan lapsenlapsesta oli vienyt ajatukset viime kesään, jolloin he opettelivat Siirin kanssa uimaan ilman kellukkeita.

 

Ehkä jokin tällainen välähdys lähimenneisyydestä oli luonut yhteyden johonkin syvempään merkitykseen, joka välittyi eteenpäin rouvan työrutiiniin kätkeytyneenä. Tuhriintuneeseen kirjaan koteloituu kertomuksia välinpitämättömyydestä, tyhjiin saattokulkueisiin tarinoita äärimmäiseen yksinäisyyteen ajautumisesta, kun taas näkymä ehjemmästä tulevaisuudesta kirkastuu jälkipolvien ottaessa ensimmäisiä kellukkeettomia uintivetoja.

 

Ehkä juuri tuo hänen tapansa ojentaa kirja viestitti halusta rakentaa maailmaa, jossa jokainen on olemassa jollekin. Ja että siksi pitäisi pitää huolta.

 

Jätä kommentti

css.php